Pääsiäisen kuumin puheenaihe lienee erityisesti tänä vuonna palmusunnuntain virpovat pikkunoidat. Trulliksi pukeutuneena kiertely oli jo viime vuosisadoilla suosittua lastenperinnettä Länsi-Suomessa. Sotien jälkeen pikkutrullit ryhtyivät itäisen tavan mukaan virpomaan, ja 1980-luvulla tästä syntyi muoti-ilmiö. Ortodoksisen siunaamisen ja luterilaisen noitauskon yhdistymistä maalliseksi lastenperinteeksi on paheksuttu milloin milläkin perusteella. Kuitenkin kyseessä on vain oman aikamme esimerkki perinteiden muuntumisesta. Suomessa on itäisiä ja läntisiä tapoja yhdistelty aina. Virpojanoidissa tulee esiin myös yleinen ilmiö, miten alunperin aikuisten vakavasti ottamat uskomukset säilyvät jälkipolville lasten leikkiperinteessä.
Historiaton näkökulma sallii päivitellä, miten hartaasta virpomisesta on sen lastenperinteeksi siirtymisen myötä tullut rahan tai makeisten kerjuuta. Olisi syytä muistaa, että virpominen oli vuosisadan alussa katoamassa ja sen säilyttämiseksi tarvittiin aktiivisia elvytystoimia. Virpomistyylikin vaihteli hartaudesta naljailuun jo sata vuotta sitten. Aikuiset virpojat saatettiin palkita viinaryypyllä. Lapset puolestaan pettyivät, ellei heidän saamansa muna ollut suklaata ja kyllin iso sisältääkseen sormuksen. Kerjuunkin tunnuspiirteet täyttyivät selvästi paremmin kuin nykyään, sillä etenkin luterilaisilla oli tapana, että vähäosaiset kiersivät virpomassa varakkaita.
Paheksuttavin nykyperinteeseen liittyvä piirre lieneekin tapa nimittää kerjäämiseksi leikkiä, jonka eteen lapset (ja heidän äitinsä) ovat nähneet paljon vaivaa: keränneet ja koristelleet pajunvitsoja, opetelleet virpomalorun tai pari ja sonnustautuneet rooliasuun. Pieni suklaamuna on kerrassaan asiallinen vaihdon väline leikissä, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Suomalaisen virpomisesta kieltäytyjän ei näet tarvitse pelätä kepposia, joilla USA:ssa vähän isommat mutta yhtä makeannälkäiset Halloween-kummajaiset kohteitaan uhkaavat.
Perheen omat juhlat -juhlakäsikirja avaa kiinnostavalla tavalla vuoodenkierron juhlien merkitystä ja historiaa. Yllä oleva on lyhyt ote kirjan sisällöstä pääsiäisen kohdalta -lisää voit lukea itse kirjasta! Tilaa omasi tästä
Lapsuusmuistojen tuoksut ja tunnelmat, juhlavalmistelujen kihelmöivä jännitys ja samalla niiden tuttuudesta nouseva turvallisuus säilyvät mielessä läpi elämän. Niiden kautta siirrämme kulttuuriperintöä seuraavalle polvelle. Muuttumattomuus on illuusio, sillä jokainen aikakausi, jokainen sukupolvi ja jokainen yksittäinen perhe poimii perinnepullasta omat rusinansa. Vaikka uudelta tavalta vie vain pari vuotta kiinteytyä osaksi suvun ikiaikaiselta tuntuvaa juhlatraditiota, useammat perinteet kuin arvaammekaan ovat säilyneet halki vuosituhansien. Kulttuurit vaihtuvat ja katsomukset muuttuvat, mutta samat juhlat rytmittävät ihmisten arkea edelleen.
