Avioliitto on yleismaailmallinen ilmiö, vaikka avioliittokäsitykset ovat melkoisestikin vaihdelleet kulttuurista toiseen. Ja koska naimisiinmeno on merkittävä askel sekä pariskunnalle itselleen että heidän läheisilleen, on sitä aina myös haluttu juhlia arvoisellaan tavalla. Aikojen saatossa tavat ovat muuttuneet kovastikin, mutta perinteet ovat aina olleet tärkeitä. Suuri osa meille tutuista häätavoista periytyy hyvin kaukaa, ajalta ennen kristinuskoa, kun taas jotkut ikivanhoilta tuntuvat traditiot ovatkin yllättävän uusia, ehkä vain muutaman vuosikymmenen takaa.
Siviilitavalla avioituminen antaa vihkiseremonian suhteen enemmän joustovaraa ja tilaa myös persoonallisille ratkaisuille kuin kirkollinen toimitus, joka on aina jumalanpalvelus. Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Koska vihkiseremoniaan liittyvät tavat sormuksesta riisinheittoon ovat alkuperältään ei-kristillisiä, ne ovat selityksittä myös uskonnottoman morsiusparin käytettävissä. Paikkavaihtoehtojakin on rajattomasti – maistraatti on niistä vain yksi. Hääjuhla puolestaan on vanhastaankin täysin maallista perinnettä, joten sen järjestämiseen vihkiseremonian uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei vaikuta lainkaan.
Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:
- Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
Hääjuhla välittömästi tämän jälkeen joko samassa paikassa tai muissa tiloissa. - Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
Hääjuhla välittömästi vihkimisen jälkeen muissa tiloissa. - Vihkiminen vain muutaman todistajan läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.
Hääjuhla milloin tahansa vihkimisen jälkeen: samana iltana, viikonloppuna, seuraavana kesänä…
|
”Juhlat meni erittäin hienosti, ja meillä oli varsin hauskaa. Ja kuulemani mukaan myös juhlavieraat nauttivat. Eino oli loistava persoona, ja sopi häihimme täydellisesti. Puhe oli hyvä, ja tilaisuus omailmeinen ja sopivan juhlava. Varsinkin viiniseremonia ja todistuksen allekirjoitus olivat hyviä ideoita. Viulisti oli hyvä, ja pelasi roolinsa. Bändissäkään ei ole moitteen sijaa, lukivat hyvin yleisöä ja kaikilla oli hauskaa. [—] Vielä kerran isot kiitokset kaikesta, ja kaikille!” M.H. |
Milloin ainakin toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, voidaan siviilivihkimisen jälkeen saada avioliitolle kirkollinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan sovellu katsomukseltaan uskonnottomien parien juhlamielen kohottajaksi, sillä toimituksen vapaaehtoisuus vain korostaa sen uskonnollisuutta – jota muutenkin on yhtä paljon kuin varsinaisessa vihkitoimituksessa.
Jos siviiliseremonian lisäksi halutaan erillinen, juhlavampi hääseremonia, se kannattaa järjestää vihkiparin todellisia ajatuksia (esimerkiksi humanistisia arvoja) heijastavaksi. Tämä epävirallinen seremonia sopii mainiosti järjestettäväksi hääjuhlan yhteydessä, joko erillään lainvoimaisesta vihkimisestä (yllä vaihtoehto 3) tai sen päätteeksi (vaihtoehto 1). Toteutus hoituu joko suvun ja ystäväpiirin voimin, esimerkiksi Perheen omat juhlat -kirjaa apuna käyttäen, tai puhujapalvelun avulla.
Vihkimisen paikka ja aika
|
”Kiitos vielä ihanasta seremoniasta! Se on jäänyt kaikille erityisen lämpimänä mieleen! Juhlat jatkuivat onnistuneissa merkeissä loppuun asti ja nyt on ”kärsitty” häämatkat ja kaikki, arki alkanut, mutta jotenkin se tuntuu edelleen kultareunaiselta… |
Mitä vihkipaikkaan tulee, siviilivihkitoimitusta ei suinkaan tarvitse suorittaa maistraatissa. Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole lailla rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä. Ellei kotipaikkakunnalla onnistaisikaan, kannattaa etsiä kauempaa. Palvelutaso vaihtelee virastoittain huomattavasti.
Osaksi tästä syystä on yhä varsin tavallista, että vihkiminen toimitetaan muutaman todistajan läsnäollessa maistraatissa, minkä jälkeen varsinaiset häät pidetään jossain muualla, ehkei edes samana päivänä. Yhteiskuntakin on herännyt vastaamaan kysyntään, ja uusimmissa maistraateissa alkaa olla juhlavia vihkihuoneita. Ne eivät tosin ole kovin tilavia: harvoin niihin mahtuu enemmän kuin 10-20 henkeä. Käräjäoikeuden istuntosaliin sen sijaan saattaa sopia yli 50 tai jopa 100 hengen hääseurue. Virastovihkimisissäkin on yleensä ”talon puolesta” kynttilöitä ja kukkia, ja itsekin voi tiloja jonkin verran koristella.
Valtaosa maistraatin ulkopuolisista siviilivihkiäisistä pidetään ikivanhan perinteen mukaisesti kotona, jos vain tilat sallivat. Suurten häiden tultua muotiin tunnelmalliset ravintolat, komeat pitokartanot ja muut maalaukselliset ympäristöt ovat kasvattaneet suosiotaan. Silloin, kun pari päätyy valitsemaan vihkimiselleen epätavallisemmat puitteet, kyseessä on yleensä paikka, jolla on heille erityistä henkilökohtaista merkitystä. Miljöön halutaan osaltaan korostavan tapahtuman ainutlaatuisuutta ja tekevän siitä unohtumattoman. Pelkän romanttisuuden perusteella paikkaa ei silti voi valita, vaan käytännön seikat ratkaisevat. Onko tila ylipäätään käytettävissä, millaiset ovat kulkuyhteydet, mahtuuko sinne koko hääseurue ja pystyvätkö kaikki esteettä seuraamaan tapahtumia? Entä jos alkaa sataa?
Vihkijän rooli
Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, joten ilman lisäohjelmaa toimitus on ohi ennen kuin osa hääväestä ehtii huomata sen alkaneenkaan. Siksi monilla vihkijöillä onkin tapana pidentää seremoniaa pienellä, tilanteeseen sopivalla puheella tai runolla. Jotkut vihkijät pitävät puheen jopa ilman eri pyyntöä, toiset vain vihkiparin toivomuksesta, kun taas toiset pitäytyvät aina pelkkään vihkikaavaan. Muut puheet hoidetaan tällöin joko omin väin – puhua voivat esimerkiksi morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso tai puhemies – tai hankitaan paikalle ammattimainen juhlapuhuja. Toimitukseen voidaan luontevasti liittää myös musiikkiesitys. Mikään ei liioin estä morsiusparia ottamasta aktiivista roolia ja lausumasta toisilleen itse muotoilemaansa avioliittolupausta.
Vihkijän asu
Siviilihäissä miesvihkijä pukeutuu tavallisesti tummaan pukuun, naispuolinen jakkupukuun tai leninkiin. Lisäksi useissa maistraateissa on käytettävissä myös erityinen, juhlava vihkikaapu tai -viitta. Erikoisasuja vaativiin teemahäihinkin saattaa vihkijän saada juoneen mukaan.
Vihkijän hankinta
Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Heidät tavoittaa mistä tahansa Suomen maistraatista tai käräjäoikeudesta. Toisin kuin usein luullaan, merikapteenit eivät saa Suomessa vihkiä, joten aalloilla avioituakseen on vihkijä tuotava maista. Vihkitoimitus vihkijän virka-aikana ja virkapaikalla suoritettuna on aina maksuton. Sen sijaan esim. viikonloppu- ja iltavihkimisistä on toukokuusta 2005 alkaen peritty hääparilta 200 euroa plus matkakulut. Lainmuutoksen tarkoituksena oli lisätä palvelun saatavuutta, joskin käytännössä sen vaikutus näyttää toistaiseksi jääneen vähäiseksi. Palvelualttius vaihtelee virastoittain huomattavasti. Mitä parempaa palvelua haluaa, sen pidempään puhelinsoittokierrokseen kannattaa varautua. Sinnikkyys palkitaan!
Siviilivihkikaava itsessään on varsin lyhyt ja pelkistetty, joten sellaisenaan siitä selviää parissa minuutissa. Milloin naimisiin halutaan juhlavammin, toimitukseen kannattaa liittää muita elementtejä: pidempi ja henkilökohtaisempi puhe, musiikkia, runoja, ehkä vihkiparin omat sanat esimerkiksi sormusta pujotettaessa. Vihkisormus on vapaaehtoinen kuten kirkollisessakin vihkimisessä, ja mikäli se jätetään pois, toimitus lyhenee entisestään. Toisaalta sormus voidaan myös korvata jollakin muulla korulla tai symbolilla. Useimmat morsiusparit haluavat kuitenkin noudattaa sormusperinnettä. Morsiamen lisäksi tai asemesta voidaan hyvin ”rengastaa” myös sulhanen.
Vihkiseremonian kulku
Luonteva, esteettisesti tyydyttävä vihkiseremonia rakentuu esimerkiksi alla olevalla tavalla. Laillisesti riittävät kohdat 4 ja 8 yksinään, mutta esteettinen vähimmäisvaatimus myös kaikkia muodollisuuksia vierastaville pareille olisi sisällyttää seremoniaan lisäksi ainakin kohta 2 ja jotakin kohdasta 5.
- Morsiusparin (tai morsiamen) sisääntulo musiikin soidessa
- Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
- Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms.
- Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
- Symboliikkaa: sormusseremonia (tai vastaava), suudelma tms.
- Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa
- Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle).
- Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
- Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.
Vihkisormus
Vihkisormus on lainaa antiikin roomalaisilta, joille se oli täysin maallinen tapa. Sormuksen ”pakanallisen” alkuperän takia sen kristillistä käyttöä ovat vastustaneet esimerkiksi Englannin puritaanit, Yhdysvaltain kveekarit sekä mormonit.
Todistajat
Vihkitoimitukseen tarvitaan vähintään kaksi 15 vuotta täyttänyttä todistajaa. He saavat olla morsiusparin lähisukulaisia tai vaikkapa maistraatin henkilökuntaa.
Rekisteröidyn parisuhteen muuttaminen avioliitoksi
|
”Haluan vielä kiittää Pro-Seremonioita ja Laura Taljaa ystävällisestä palvelusta ja upeasta musiikista rekisteröitymistilaisuudessamme 10.6. Olemme erittäin tyytyväisiä. Hyvää kesää! Sari ja Tarja” |
1.3.2002 alkaen myös samaa sukupuolta olevat saivat virallistaa parisuhteensa ja 1.3.2017 lähtien on rekisteröidyn parisuhteen voinut muuttaa avioliitoksi. Muutos tehdään ilmoittamalla siitä maistraattin, eikä varsinaista vihkimistä viranomaisten toimesta tehdä. Mikäli muutosta kuitenkin haluaa juhlistaa seremonialla, ovat Pro-Seremonian neuvonta-, puhuja- ja muusikkopalvelu samoin kuin todistukset ja käsikirja luonnollisesti käytettävissä.
