Tietoa siviilijuhlista

Kauniit perhejuhlat rakennetaan aineksista, jotka ovat sopusoinnussa viettäjiensä maailmankatsomuksen kanssa. Kun kulttuuri muuttuu, muuttuvat aina myös juhlatavat. Häitä, nimenantoa ja hautajaisia on vietetty Suomessa jo tuhansia vuosia ennen kristinuskon saapumista, ja useat nykyisistä juhlatavoista ovatkin tuolta ajalta. Toisaalta taas monet ikivanhoilta tuntuvat perinteet ovat kiteytyneet nykymuotoonsa vasta aivan viime aikoina. Kauneimmat ja ikimuistoisimmat juhlat syntyvät sekä perinteitä että perheen omia arvoja kunnioittaen.

Juhlan ydin on seremonia

Ovatpa kyseessä sitten häät tai hautajaiset, tilaisuuden merkitys kiteytyy seremoniaan. Kaikki ulkoinen – kynttilävalaistus, juhlava pukeutuminen, hyvä ruoka ja tuoksuvat kukkaset – tarjoaa juhlalle puitteet ja tukee osaltaan sen onnistumista. Avain on kuitenkin ihmisten yhdessäolo, tunne yhteenkuuluvuudesta. Juuri sitä onnistunut seremonia tukee: ei ainoastaan tarjoamalla luonnollisille tunteille ilmaisukanavan, vaan samalla myös vahvistamalla niitä. Kauneimman juhlan ei tarvitse olla kallein. Perhejuhla voidaan rakentaa pullantuoksuisen kodikkaaksi tai toisaalta arvokkaaksi entisten aikain tapoja mukaillen.

Siviilijuhlat koronaepidemian aikana

Siviilijuhlat koronaepidemian aikana

Koronaepidemian tuomat rajoitukset näkyvät myös perhejuhlissa. Suvun ja ystäväpiirin kokoontumisista jää puuttumaan jotain olennaista, jos paikalle saadaan kutsua vain osa läheisistä. Elämänkaaren taitekohdat ovat kuitenkin tärkeitä myös poikkeustilanteissa, vaikka niiden juhlistamiseen silloin tarvitaankin tavallista enemmän luovuutta. Mahdolliset tarjoilut on parasta pitää yksinkertaisina ja esimerkiksi suosia valmiita annospaloja ja noutopöydän sijaan antaa tehtävään erikseen nimettyjen tarjoilijoiden jakaa niin syötävä kuin juotavakin. Käsidesiautomaateille on tarvetta myös yksityistilaisuuksissa ja niidenkin arkinen ilme voidaan niin haluttaessa somistaa tilaisuuden henkeen sopivaksi. Saattaapa joku näppärä kaaso tai kummi nostattaa juhlatunnelmaa myös askartelemalla hää- tai nimiäisväelle juhlan teemaa noudattavat kasvomaskit. Ja mikäli toisiaan seuraavista pandemioista syntyy yhteiskuntaamme uusi normaali, kenties muoti-ilmiöksi vielä nousevat vakavamminkin juhlavat, hautajaisteemaan soinnutetut hengityssuojaimet…?

Alla muutamia esimerkkejä tavoista, joilla siviilijuhlia voidaan järjestää turvasääntöjä noudattaen.

Tilaisuus ulkoilmassa

Jos epidemian silloinen vaihe ylipäätään sallii juhlien järjestämisen lämpimään vuodenaikaan, tartuntavaara pienenee jos tilaisuus järjestetään kokonaisuudessaan ulkosalla. Vaihtelevaan säähän on toki varauduttava esimerkiksi katosten ja sateenvarjojen avulla, ja luonnollisesti myös juhlan pukeutumiskoodi joustaa sääolojen mukaan. 

Etäosallistuminen

Globalisaation myötä olemme jo ehtineet tottua siihen, että joku juhlaväestä osallistuu tilaisuuteen etäyhteyksien varassa jopa toiselta puolelta maailmaa. Nyt näitä yhteyksiä on onneksemme mahdollista hyödyntää paljon suuremmassa mittakaavassa ja tuoda niiden avulla virtuaalisesti yhteen suurikin suku, joka ei koronakaranteenistaan voisi kokoontua samaan juhlahuoneistoon. Tilaisuus voi olla joko yksisuuntainen, jolloin etäosallistujat vain seuraavat tapahtumia videon välityksellä, tai siten interaktiivinen että koko juhlaväellä on fyysisestä sijainnistaan riippumatta tilaisuuden kulussa omat roolinsa ja puheenvuoronsa.

Ensin lähimpien kesken, myöhemmin koko joukolla

Joskus on tärkeää saada edes kaikkein läheisimmät heti koolle kasvotusten, ja jättää suosiolla isompi, varsinainen juhlatilaisuus järjestettäväksi myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen. Näin ovat monet hääparit tähänkin asti tehneet: ensin virallinen siviilivihkiminen virka-aikana maistraatissa muutaman läheisen todistamana ja sitten kesäviikonloppuna varsinainen hääseremonia tahdotko-kysymyksineen koko suvun ja ystävien edessä. Ja koska maapalloistuminen on jo kauan vaikuttanut nimiäistenkin viettoon lähipiirin asuessa, opiskellessa, työskennellessä ja reppureissatessa jopa eri mantereilla, kaikkien vauvan läheisten saaminen koolle on normaalistikin usein vaatinut huomattavaa aikataulutusta ja toisinaan useamman eri juhlapäivänkin. Nyt koronatilanteessa toimii juhlan ykkösvaiheena esimerkiksi pieni videoitu seremonia, jossa vanhemmat julkistavat lapsensa nimen, ja jota sitten seuraavat kakkosvaiheen kunnon kalaasit, jahka tilanne on taas rauhoittunut riskiryhmillekin turvalliseksi. Juhlatunnelmaa ei varmasti laimenna, vaikka päivänsankari osallistuisi juhlaansa jo omin jaloin kontaten tai peräti juosten! 

Koronatilanteessa noudatettavaksi sopii myös jo pitkään yleistymässä ollut tapa, että vain vainajan lähimmät omaiset hyvästelevät hänet ennen tuhkausta ja varsinaiset hautajaiset saatto- ja muistotilaisuuksineen koko saattoväelle vietetään vasta uurnan äärellä. Etuna on, ettei uurnan kanssa ole rajoituksia paikan valinnassa, vaan käytettävissä on kappelien lisäksi laaja kirjo niin vuokrattavia juhlatiloja kuin esimerkiksi vainajan oma koti, kesämökki tai muu hänelle tärkeä paikka. Silloin kun saattotilaisuus halutaan pitää arkun äärellä voimassa olevista turvallisuusrajoituksista huolimatta, muistotilaisuus voidaan lykätä myöhempään ajankohtaan. Myös muistotilaisuuden paikan valinta on vapaa, järjestettiinpä tilaisuus ilman uurnaa tai sen kera. Uurnan asemesta tai lisäksi tilaisuudessa voi olla esillä vaikkapa valokuvia tai muuta vainajan yhteistä muistelua helpottavaa materiaalia.   

Puhuja- ja musiikkipalvelu poikkeustilanteessa

Pro-Seremoniain ammattitaitoiset puhujat ja muusikot ovat käytettävissä myös epidemia-ajan tilaisuuksissa tuomassa seremoniaan rakennetta ja juhlavuutta. Suunnittelutapaamiset puhujan kanssa hoidetaan kuitenkin etätapaamisina eivätkä esiintyjämme kättele. Ajantasaisia virallisia turvaohjeita noudatamme huolellisesti.

Palveluhinnastomme mukainen euron perusveloitus puhujapalvelusta on voimassa myös epidemian aikana. Milloin hautajaiset järjestetään kaksiosaisina siten, että puhujan toivotaan pitävän olennaisilta osin samansisältöisen puheen sekä saattotilaisuudessa että eri päivänä muistotilaisuudessa, yhteisveloitus tästä on 410 euroa. Kun molemmat tilaisuudet pidetään puhujan normaalilla toiminta-alueella, summa sisältää myös matkakulut.

Päivityssivu juhlakäsikirjaan

Perheen omat juhlat -käsikirjan julkaisemisen jälkeen on muutama laki ja asetus ehtinyt muuttua – useimmat tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta joissakin asioissa on lainsäätäjä ottanut taka-askeleitakin. Tämä tekijän laatima päivityssivu liitetään jokaiseen Pro-Seremonioilta tilattuun kirjaan. Tuoreimman päivityksen voi tulostaa itselleen tästä.

 

Juhlakäsikirja

Monipuolinen käsikirja juhlanjärjestäjille: PERHEEN OMAT JUHLAT. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin.

kirja

Perheen omat juhlat kertoo, miten rakennamme onnistuneen perhejuhlan ilman kirkollisia seremonioita. Teos antaa jokaiselle juhlanjärjestäjälle tietoa, rohkaisua ja ideoita omaan ainutkertaiseen tilaisuuteensa. Sen rakenne noudattelee perheen elinkaarta parisuhteen solmimisesta lasten kasvattamiseen ja elämän päättymiseen. Viimeinen luku on varattu vuodenkierron kohokohdille kekristä aina seuraavaan sadonkorjuuseen. Jokainen luku alkaa katsauksella juhlatapojen kiehtovaan historiaan, mutta kirjaa voi halutessaan käyttää vain käytännön oppaana poimimalla siitä itselleen parhaiten sopivat ideat.

Kirjaa on saatavissa sekä kirjastoista että Pro-Seremoniain verkkokaupasta. Halutessasi saat kirjasi varustettuna tekijän nimikirjoituksella.

Jos olet jonkin Pro-Seremoniain taustajärjestön jäsen, muista kysyä järjestöltäsi alennuskoodi, jolla saat kirjasi vielä edullisempaan hintaan. Tämä edellyttää että olet maksanut ko. yhdistyksen jäsenmaksun.

Kirjan päivityslehti

Perheen omat juhlat -käsikirjan julkaisemisen jälkeen on muutama laki ehtinyt muuttua. Kirja pysyy silti ajan tasalla, koska tekijän laatima päivityslehti liitetään jokaiseen tilattuun kirjaan, ja uusimman version voi tästä linkistä tulostaa itse.

Nimeketiedot:

PERHEEN OMAT JUHLAT

Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin

Anneli Aurejärvi-Karjalainen

WSOY 1999

ISBN 951-0-23761-2

Kirjastoluokitus 49.262

 

Häät

Avioliitto on yleismaailmallinen ilmiö, vaikka avioliittokäsitykset ovat melkoisestikin vaihdelleet kulttuurista toiseen. Ja koska naimisiinmeno on merkittävä askel sekä pariskunnalle itselleen että heidän läheisilleen, on sitä aina myös haluttu juhlia arvoisellaan tavalla. Aikojen saatossa tavat ovat muuttuneet kovastikin, mutta perinteet ovat aina olleet tärkeitä. Suuri osa meille tutuista häätavoista periytyy hyvin kaukaa, ajalta ennen kristinuskoa, kun taas jotkut ikivanhoilta tuntuvat traditiot ovatkin yllättävän uusia, ehkä vain muutaman vuosikymmenen takaa.

photo-1458841530207-ed6fca2b8c6e

Siviilitavalla avioituminen antaa vihkiseremonian suhteen enemmän joustovaraa ja tilaa myös persoonallisille ratkaisuille kuin kirkollinen toimitus, joka on aina jumalanpalvelus. Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Koska vihkiseremoniaan liittyvät tavat sormuksesta riisinheittoon ovat alkuperältään ei-kristillisiä, ne ovat selityksittä myös uskonnottoman morsiusparin käytettävissä. Paikkavaihtoehtojakin on rajattomasti – maistraatti on niistä vain yksi. Hääjuhla puolestaan on vanhastaankin täysin maallista perinnettä, joten sen järjestämiseen vihkiseremonian uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei vaikuta lainkaan.

Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:

  1. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
    Hääjuhla välittömästi tämän jälkeen joko samassa paikassa tai muissa tiloissa.
  2. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
    Hääjuhla välittömästi vihkimisen jälkeen muissa tiloissa.
  3. Vihkiminen vain muutaman todistajan läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.
    Hääjuhla milloin tahansa vihkimisen jälkeen: samana iltana, viikonloppuna, seuraavana kesänä…

Milloin ainakin toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, voidaan siviilivihkimisen jälkeen saada avioliitolle kirkollinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan sovellu katsomukseltaan uskonnottomien parien juhlamielen kohottajaksi, sillä toimituksen vapaaehtoisuus vain korostaa sen uskonnollisuutta – jota muutenkin on yhtä paljon kuin varsinaisessa vihkitoimituksessa.

Jos siviiliseremonian lisäksi halutaan erillinen, juhlavampi hääseremonia, se kannattaa järjestää vihkiparin todellisia ajatuksia (esimerkiksi humanistisia arvoja) heijastavaksi. Tämä epävirallinen seremonia sopii mainiosti järjestettäväksi hääjuhlan yhteydessä, joko erillään lainvoimaisesta vihkimisestä (yllä vaihtoehto 3) tai sen päätteeksi (vaihtoehto 1). Toteutus hoituu joko suvun ja ystäväpiirin voimin, esimerkiksi Perheen omat juhlat -kirjaa apuna käyttäen, tai puhujapalvelun avulla.

Vihkimisen paikka ja aika

Mitä vihkipaikkaan tulee, siviilivihkitoimitusta ei suinkaan tarvitse suorittaa maistraatissa. Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole lailla rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä. Ellei kotipaikkakunnalla onnistaisikaan, kannattaa etsiä kauempaa. Palvelutaso vaihtelee virastoittain huomattavasti.

Osaksi tästä syystä on yhä varsin tavallista, että vihkiminen toimitetaan muutaman todistajan läsnäollessa maistraatissa, minkä jälkeen varsinaiset häät pidetään jossain muualla, ehkei edes samana päivänä. Yhteiskuntakin on herännyt vastaamaan kysyntään, ja uusimmissa maistraateissa alkaa olla juhlavia vihkihuoneita. Ne eivät tosin ole kovin tilavia: harvoin niihin mahtuu enemmän kuin 10-20 henkeä. Käräjäoikeuden istuntosaliin sen sijaan saattaa sopia yli 50 tai jopa 100 hengen hääseurue. Virastovihkimisissäkin on yleensä ”talon puolesta” kynttilöitä ja kukkia, ja itsekin voi tiloja jonkin verran koristella.

Valtaosa maistraatin ulkopuolisista siviilivihkiäisistä pidetään ikivanhan perinteen mukaisesti kotona, jos vain tilat sallivat. Suurten häiden tultua muotiin tunnelmalliset ravintolat, komeat pitokartanot ja muut maalaukselliset ympäristöt ovat kasvattaneet suosiotaan. Silloin, kun pari päätyy valitsemaan vihkimiselleen epätavallisemmat puitteet, kyseessä on yleensä paikka, jolla on heille erityistä henkilökohtaista merkitystä. Miljöön halutaan osaltaan korostavan tapahtuman ainutlaatuisuutta ja tekevän siitä unohtumattoman. Pelkän romanttisuuden perusteella paikkaa ei silti voi valita, vaan käytännön seikat ratkaisevat. Onko tila ylipäätään käytettävissä, millaiset ovat kulkuyhteydet, mahtuuko sinne koko hääseurue ja pystyvätkö kaikki esteettä seuraamaan tapahtumia? Entä jos alkaa sataa?

Vihkijän rooli

Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, joten ilman lisäohjelmaa toimitus on ohi ennen kuin osa hääväestä ehtii huomata sen alkaneenkaan. Siksi monilla vihkijöillä onkin tapana pidentää seremoniaa pienellä, tilanteeseen sopivalla puheella tai runolla. Jotkut vihkijät pitävät puheen jopa ilman eri pyyntöä, toiset vain vihkiparin toivomuksesta, kun taas toiset pitäytyvät aina pelkkään vihkikaavaan. Muut puheet hoidetaan tällöin joko omin väin – puhua voivat esimerkiksi morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso tai puhemies – tai hankitaan paikalle ammattimainen juhlapuhuja. Toimitukseen voidaan luontevasti liittää myös musiikkiesitys. Mikään ei liioin estä morsiusparia ottamasta aktiivista roolia ja lausumasta toisilleen itse muotoilemaansa avioliittolupausta.

Vihkijän asu

Siviilihäissä miesvihkijä pukeutuu tavallisesti tummaan pukuun, naispuolinen jakkupukuun tai leninkiin. Lisäksi useissa maistraateissa on käytettävissä myös erityinen, juhlava vihkikaapu tai -viitta. Erikoisasuja vaativiin teemahäihinkin saattaa vihkijän saada juoneen mukaan.

Vihkijän hankinta

Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Heidät tavoittaa mistä tahansa Suomen maistraatista tai käräjäoikeudesta. Toisin kuin usein luullaan, merikapteenit eivät saa Suomessa vihkiä, joten aalloilla avioituakseen on vihkijä tuotava maista. Vihkitoimitus vihkijän virka-aikana ja virkapaikalla suoritettuna on aina maksuton. Sen sijaan esim. viikonloppu- ja iltavihkimisistä on toukokuusta 2005 alkaen peritty hääparilta 200 euroa plus matkakulut. Lainmuutoksen tarkoituksena oli lisätä palvelun saatavuutta, joskin käytännössä sen vaikutus näyttää toistaiseksi jääneen vähäiseksi. Palvelualttius vaihtelee virastoittain huomattavasti. Mitä parempaa palvelua haluaa, sen pidempään puhelinsoittokierrokseen kannattaa varautua. Sinnikkyys palkitaan!

Siviilivihkikaava itsessään on varsin lyhyt ja pelkistetty, joten sellaisenaan siitä selviää parissa minuutissa. Milloin naimisiin halutaan juhlavammin, toimitukseen kannattaa liittää muita elementtejä: pidempi ja henkilökohtaisempi puhe, musiikkia, runoja, ehkä vihkiparin omat sanat esimerkiksi sormusta pujotettaessa. Vihkisormus on vapaaehtoinen kuten kirkollisessakin vihkimisessä, ja mikäli se jätetään pois, toimitus lyhenee entisestään. Toisaalta sormus voidaan myös korvata jollakin muulla korulla tai symbolilla. Useimmat morsiusparit haluavat kuitenkin noudattaa sormusperinnettä. Morsiamen lisäksi tai asemesta voidaan hyvin ”rengastaa” myös sulhanen.

Vihkiseremonian kulku

Luonteva, esteettisesti tyydyttävä vihkiseremonia rakentuu esimerkiksi alla olevalla tavalla. Laillisesti riittävät kohdat 4 ja 8 yksinään, mutta esteettinen vähimmäisvaatimus myös kaikkia muodollisuuksia vierastaville pareille olisi sisällyttää seremoniaan lisäksi ainakin kohta 2 ja jotakin kohdasta 5.

  1. Morsiusparin (tai morsiamen) sisääntulo musiikin soidessa
  2. Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
  3. Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms.
  4. Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
  5. Symboliikkaa: sormusseremonia (tai vastaava), suudelma tms.
  6. Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa
  7. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle).
  8. Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
  9. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.

Vihkisormus

Vihkisormus on lainaa antiikin roomalaisilta, joille se oli täysin maallinen tapa. Sormuksen ”pakanallisen” alkuperän takia sen kristillistä käyttöä ovat vastustaneet esimerkiksi Englannin puritaanit, Yhdysvaltain kveekarit sekä mormonit.

Todistajat

Vihkitoimitukseen tarvitaan vähintään kaksi 15 vuotta täyttänyttä todistajaa. He saavat olla morsiusparin lähisukulaisia tai vaikkapa maistraatin henkilökuntaa.

Rekisteröidyn parisuhteen muuttaminen avioliitoksi

1.3.2002 alkaen myös samaa sukupuolta olevat saivat virallistaa parisuhteensa ja 1.3.2017 lähtien on rekisteröidyn parisuhteen voinut muuttaa avioliitoksi. Muutos tehdään ilmoittamalla siitä maistraattin, eikä varsinaista vihkimistä viranomaisten toimesta tehdä. Mikäli muutosta kuitenkin haluaa juhlistaa seremonialla, ovat Pro-Seremonian neuvonta-, puhuja- ja muusikkopalvelu samoin kuin todistukset ja käsikirja luonnollisesti käytettävissä.

Hautajaiset

Meistä jokaisen elämä päättyy kerran. Siviilihautajaisissa omaisilla on vapaus suunnitella jäähyväisseremonia eli saattohetki haluamallaan tavalla, tietenkin vainajaa kunnioittaen. Kenties hän on itsekin kertonut toiveitaan viimeisestä hyvästijätöstä. Neuvoja uskonnottoman surujuhlan suunnitteluun ja apua sen toteutukseen saa tarvittaessa Pro-Seremonioilta. Myös Perheen omat juhlat -kirja on avuksi. Tiedon lisäksi tarjoamme toiminta-alueellamme pidettäviin siviilihautajaisiin ammattimaista puhuja- ja muusikkopalvelua. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme ovat hautaustoimistot, joiden puoleen useimmat omaiset kääntyvät. Myös seurakuntien kanssa yhteistyö on sujunut hyvin; Pro-Seremoniain puhujat hyväksytään jopa sellaisiin kappeleihin, joissa siviiliseremonioita ei muuten sallita.

puhujat

Hautajaiset ovat yhteisnimitys kokonaisuudelle, joka tavallisesti muodostuu saattohetkestä ja muistotilaisuudesta. Kirkollisen hautaustoimituksen jumalanpalvelusluonteen takia vapaampi ohjelma, se musiikkivalintoja myöten vainajan näköinen, on ollut pakko siirtää erilliseen muistotilaisuuteen. Siviilihautajaisiin ei tarvitse sisällyttää mitään vain tavan vuoksi, vaan kaikki tapahtuu ihmisten itsensä ehdoilla. Silloin, kun tilaisuus aidosti kunnioittaa vainajan elämää, se on myös omaisille lohdullisin.

Seremonian kulku

Siviilihautajaisissa ei ole pakollista kaavaa, vaan ne voidaan monin eri tavoin rakentaa heijastamaan vainajan persoonallisuutta ja sitä merkitystä, joka hänen elämällään on hänen läheisilleen ollut.

Usein hautajaiset järjestetään kaksiosaisina: ensin saattohetki kappelissa arkun äärellä ja heti sen jälkeen muistotilaisuus tarjoiluineen muualla. Uurnanlaskuun viikon tai parin kuluttua osallistuvat ehkä vain lähiomaiset. Toinen tapa on saattaa vainaja tuhkattavaksi lähimpien kesken ja viettää varsinaiset hautajaiset muistotilaisuuksineen vasta uurnan läsnäollessa.

Pidettiinpä saattohetki kappelissa, kotona, pitokartanossa, avomerellä tai vaikkapa omenapuun alla, siihen sisältyy yleensä musiikkia, puhe tai useitakin, kukkasia ja kynttilöitä sekä paljon tunnetta. Mitä henkilökohtaisempi ja lämpimämpi itse hautausseremonia on ollut, sen vähemmän paineita kohdistuu muistotilaisuuden ohjelman järjestämiseen.

Kappelissa pidettynä saattohetki noudattaa yleensä totunnaista muotoa myös rakenteeltaan. Tavallisin ja usein luontevin – mutta ei millään tavoin pakollinen – järjestys on nykyään:

  1. alkusoitto (yleensä uruilla)
  2. saattoväen kukkatervehdykset
  3. musiikkikappale (instrumentaalimusiikkia tai yksin-, yhteis- tai kuorolaulua)
  4. saattopuhe
  5. musiikkikappale (ks. edellä)
  6. loppusoitto (yleensä uruilla)

Jos taas tilaisuus pidetään muualla tai saattoväki kokoontuu vasta uurnanlaskuun, vaihtelua esiintyy enemmän.

Joillakin paikkakunnilla hautausmaan ja kappelin omistava seurakunta ei luovuta kappeliaan muihin kuin kirkollisiin hautajaisiin. Tällöin siviilihautajaisten saattohetki pidetään tavallisesti haudalla ja seremonia on olosuhteiden pakosta suunniteltava lyhyemmäksi. Usein musiikki ja pitemmät puheet esitetään vasta muistotilaisuudessa.

Päätöksenteko oli yksinkertaisempaa silloin, kun hautaus oli pakko toimittaa kirkollisen kaavan ja vainajan sosiaalisen statuksen mukaan. Moniarvoisessa yhteiskunnassa asiat eivät ole itsestään selviä. Miten toimitaan, jos vainaja oli uskonnoton, leski luterilainen, joku lapsista jehovan todistaja ja lähimmät ystävät muslimeja? Tarvitaan hautajaiset, joissa kunnioitetaan sekä vainajan ajatuksia että saattoväen oikeutta surra häntä ja ilmaista kaipauksensa omalla tavallaan. Tällainen ketään syrjimätön tilaisuus on mahdollista rakentaa vain ei-kirkollisesti, siviilitavalla. Siviiliseremonia ei kokonaan uskonnottomanakaan sulje pois muita katsomuksia, mutta siihen voidaan niin haluttaessa myös sisällyttää uskonnollisia aineksia.

Yksinkertaisinkin hautausseremonia koostuu useista elementeistä, joita meidän kulttuurissamme ovat tavallisesti kappelimiljöö symboleineen, kukin koristeltu arkku katafalkilla; saattoväen rooli (arvokas pukeutuminen, kukkienlasku, surun ilmaukset); tilaisuudessa esitetty musiikki sekä – viimeisenä vaan ei vähäisimpänä – saattopuhe. Ei ole yhdentekevää, millaisilla sanoilla yksi kokonainen ihmiselämä ja sen päättyminen kuitataan. Kannattaa vakavasti pohtia, kunnioittaako suunniteltu seremonia vainajaa – hänen elämäänsä, ihmisarvoaan ja itsemääräämisoikeuttaan – ja auttaako se niitä, jotka jäivät häntä kaipaamaan.

Viimeinen leposija

Suurin osa vainajista, myös tuhkatuista, saa viimeisen leposijansa hautausmaalta. Suomen hautausmaista lähes kaikki ovat yhä evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa. Hautapaikan saadakseen ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä käyttää sen seremonioita, vaan seurakuntien on luovutettava hautapaikka kaikille kunnassa asuville. Seurakunnat ilmoittavat käyttävänsä hautausmaiden ylläpitoon yrityksiltä perittyä yhteisöveroa, jonka tuotto kirkolle vuosittain on noin 100 miljoonaa euroa. Tästä kuitenkin vain noin 50 miljoonaa euroa kuluu hautausmaiden ylläpitoon.

Vuoden 2004 alussa voimaan astunut hautaustoimilaki määrää seurakunnat tarjoamaan hautapaikat samaan hintaan kaikille, jäsenyyteen katsomatta. Vuodesta 2007 alkaen laki velvoittaa seurakuntia ylläpitämään omilla hautausmaillaan myös ns. tunnustuksettomia hauta-alueita ei-kristittyjen käyttöön. Seurakuntien hautausmailta hautapaikan myy kirkkoherranvirasto tai seurakunnan hautatoimisto.

Uskonnonvapautta korostavat katsomusyhteisöt ovat jo vuosikymmenet kannattaneet kaikille avoimia, tunnustuksettomia, kunnallisia hautausmaita. Kunnallisia hautausmaita on toistaiseksi vain Turussa ja Kauniaisissa, joskaan ne eivät ole tunnustuksettomia: Kauniaisten hautausmaa on vihitty luterilaiseksi, ja Turun hautausmaa taas luovuttaa hautapaikkoja vain muslimeille. Helsinki on kuitenkin perustamassa tunnustuksetonta uurnahautausmaata ja muistolehtoa Viikkiin sekä tuhkan sirottelupaikkaa Lonnan saarelle.

Vapaa-ajattelijayhdistykset puolestaan ylläpitävät tätä nykyä kymmenkuntaa hautausmaata, joiden sijaintipaikkakunnat ovat Forssa, Jyväskylä, Kajaani, Karkkila, Kemi, Kolari, Kotka, Kuusankoski, Raahe, Siikainen ja Vaasa. Nämä hautausmaat ovat kaikille avoimia, ja hautapaikka niillä on huomattavasti halvempi kuin yleensä seurakuntien hautausmailla. Joitakin siviilihautausmaita on myös muiden yhteisöjen ja yksityisten hallussa. Enon kunnassa on osakeyhtiön ylläpitämä uurnahautausmaa. Yksityisen arkkuhautausmaan tai -hautapaikan voi tietyin edellytyksin perustaa kuka tahansa esimerkiksi sukutilalle. Lupa tähän haetaan lääninhallitukselta.

Polttohautauksessa tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon. Lisäksi tuhkan saa sirotella erityisten muistolehtojen lisäksi luontoon – esimerkiksi metsään, tunturille tai vesistöön – mutta 1.1.2004 alkaen tähän on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa, ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Uusi hautaustoimilaki vaatii myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, ja ettei sitä saa jakaa useampaan osaan (esimerkiksi haudattavaksi eri paikkakunnilla sijaitseviin perhehautoihin).

Suomen krematoriot ovat seurakuntien omistuksessa lukuun ottamatta vanhinta ja perinteikkäintä, yksityisen säätiön ylläpitämää krematoriota Helsingin Hietaniemessä. Sen yhteydessä sijaitseva kaunis kappeli soveltuu sisustukseltaan neutraalina hyvin siviilihautajaisiin. Krematorion osoite on Hietaniemenkatu 27 ja puhelinnumero (09) 444 088, Krematoriosäätiön kanslian puhelin (09) 605 913. Myös seurakuntien kappelit ovat yleensä käytettävissä siviilihautajaisiin, samoin kirkot silloin kun hautausmaan yhteydessä ei ole kappelia.

Tahdon siviilihautajaiset -kortti

Lompakossa pidettävällä kortilla voit kertoa omaisille, että toivot itsellesi siviilihautajaiset kirkollisen seremonian asemesta. Korttia voi myös täydentää täsmällisemmillä ohjeilla, joita säilytetään turvallisessa paikassa. Katso lisätietoja osoitteesta www.siviilihautajaiset.fi.

Nimiäiset

Vuonna 2015 jo yli 16 000 (30%) suomalaislasta sai nimensä ilman kirkollista kastetta, helsinkiläisvauvoista jo yli puolet. Nimenantojuhlassa eli nimiäisissä lapsi liitetään symbolisesti perheeseensä, sukuunsa, ystäväpiiriin ja koko ihmiskuntaan.

nimiaiset

Pakollista kaavaa juhlalle ei ole, vaan tilaisuus voidaan rakentaa niin romanttisen röyhelöiseksi, arvokkaan viralliseksi tai hilpeän leikkimieliseksi kuin perhe haluaa. Kastekummien asemesta lapselle voidaan nimetä siviilikummi(t), joille tietenkin annetaan kaunis kummitodistus, joista yksi kappale jää lapselle itselleen. Lämpimiä sanoja, sulosäveliä, kukkaseppeleitä ja kynttilöitä, isojen sisarusten lupauksia tai nimikkopuun istutusta – siinäpä monien unohtumattomien nimiäisten aineksia… Tietoa ja apua juhlan järjestämiseen saa palvelukeskus Pro-Seremonioilta sekä käsikirjasta Perheen omat juhlat.