Tuotemyynti

 

kirjaPro-Seremonioiden tuotevalikoimaan kuuluvat sekä valmiit painotuotteet (Perheen omat juhlat -juhlakäsikirja ja adressit niin suruun kuin iloon) että tilauksesta valmistettavat todistukset nimiäisiin ja häihin.

 

HUOM! Jos juhlaanne tulee Pro-Seremoniain puhuja, todistukset sisältyvät puhujapalvelun perusveloitukseen – ETHÄN siis tilaa niitä erikseen verkkokaupasta!

Helpoimmin tilaat tuotteet suoraan verkkokaupastamme https://holvi.com/shop/Pro-Seremoniat/.

Mikäli verkkokaupasta tilaaminen kuitenkin tuntuu hankalalta, voit  tehdä tilauksesi myös sähköpostilla (proseremoniat@gmail.com) tai puhelimitse arkisin klo 9-17, puh 050 590 4390.

Kerro tällöin seuraavat tiedot:

Kirjatilaus:

Haluatko kirjaan tekijän nimikirjoituksen ja haluaisitko lisämateriaalia joko nimiäisistä, häistä tai hautajaisista.

 

Todistukset nimiäisiin:

(tarkistathan että kaikissa nimissä on isot alkukirjaimet):

  • Lapsen koko nimi (= kaikki etunimet ja sukunimi)
  • Lapsen kutsumanimi vielä uudestaan, genetiivimuodossa (tyyliin Emilian, Ahdin, Lumin, Joonaksen)
  • Lapsen syntymäpäivä, muodossa p.k.vvvv (= ilman ylimääräisiä nollia ja vuosiluvun kaikki numerot mukana)
  • Juhlanviettopäivä, muodossa p.k.vvvv (= ilman ylimääräisiä nollia ja vuosiluvun kaikki numerot mukana)
  • Kummien/kummipariskuntien kutsuma- ja sukunimi [ei siis kaikkia etunimiä!] (Huom! muistathan kertoa, jos kummeissa on pariskuntia, joille haluat yhteiset todistukset!)
  • Vanhempien (tai yksinhuoltaja-vanhemman) kutsuma- ja sukunimi [ei siis kaikkia etunimiä!]
  • Tieto, jos halutaan myös nimenantotodistus
  • Jos halutaan myös iso(iso)vanhempien todistuksia:
    • iso(iso)vanhempien kutsuma- ja sukunimi sekä nimitys (mummo/mummi/mamma/…; vaari/ukki/pappa/…)
    • tieto, tulevatko iso(iso)vanh. todistukset pariskunnittain vaiko erikseen
  • Jos halutaan myös isojen sisarusten todistuksia: näiden kutsuma- ja sukunimi sekä ikätaso (= ei vielä osaa kirjoittaa nimeään / osaa jo kirjoittaa nimensä / on jo aikuinen)
  • Jos halutaan myös muita todistuksia, esim. pikkukummin, enon, sedän, tädin, serkun jne: näiden etu- ja sukunimi, nimitys(/sukulaisuussuhde) sekä ikätaso
  • Tilattavien kansien lukumäärä (à 6 e)
  • Osoite, johon todistukset toimitetaan [= tilaajan nimi, mahdollinen c/o-nimi (eli jos lähetysosoite on muu kuin missä tilaaja itse asuu), katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka]
  • Kiireellisten kysymysten varalta puhelinnumero, josta tilaajan tavoittaa parhaiten
  • Tieto, jos haluatte osan/kaikki todistuksista muulla kielellä kuin suomeksi.

kannet

Todistukset häihin:

 

  •     Kummankin kihlakumppanin koko nimi (= kaikki etunimet ja sukunimi) ennen virallista vihkimistä (/rekisteröintiä)
  •     Sukunimet avioliitossa (/rekisteröidyssä parisuhteessa)
  • Puhelinnumero(t), jo(i)sta hääparia parhaiten tavoittaa
  • Hääjuhlan päivämäärä, muodossa p.k.vvvv (= ilman ylimääräisiä nollia ja vuosiluvun kaikki numerot mukana)
  • Virallinen vihki-/rekisteröintipäivä, muodossa p.k.vvvv (ks. yllä) ja -paikka, JOS haluatte myös näiden näkyvän todistuksessanne
  • Juhlapaikan mahdollinen nimi ja sijaintipaikkakunta, JOS haluatte myös näiden näkyvän todistuksessanne
  • Summittainen arvio juhlavieraiden määrästä (jotta osaamme liittää todistuksenne mukaan riittävän määrän allekirjoitussivuja)
  • Tieto, jos haluatte todistuksenne
    • suomen sijasta muulla kielellä / muilla kielillä; millä (tarvitaan 1 todistus per kieli) TAI
    • sekä suomeksi että muulla kielellä / muilla kielillä; millä (tarvitaan 1 todistus per kieli)
  • Tieto, jos ETTE halua todistuksellenne kartonkikansia (muuten tilaukseen tulee 1 kansi per todistuksen kieli)
  • Osoite, johon todistukset toimitetaan [= tilaajan nimi, mahdollinen c/o-nimi (eli jos lähetysosoite on muu kuin missä tilaaja itse asuu), katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka]
  • Lisätietoja tilaukseen (esim. erityinen kiireellisyys)

 

Päivityssivu juhlakäsikirjaan

Perheen omat juhlat -käsikirjan julkaisemisen jälkeen on muutama laki ja asetus ehtinyt muuttua – useimmat tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta joissakin asioissa on lainsäätäjä ottanut taka-askeleitakin. Tämä tekijän laatima päivityssivu liitetään jokaiseen Pro-Seremonioilta tilattuun kirjaan. Jatkossa tuoreimman päivityksen voi tulostaa itselleen internet-sivuiltamme, osoitteesta www.pro-seremoniat.fi.

 

PERHEEN OMAT JUHLAT. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin.     

Anneli Aurejärvi-Karjalainen, WSOY 1999, 216 s, ISBN 951-0-23761-2

PÄIVITYSSIVU 2.4.2016

(s = sivu, p = palsta, kpl = kappale)

 

LUKIJALLE

S 7, p 1, kpl 2: Uskontokuntien ulkopuolella elää jo joka viides suomalainen: vuoden 2014 lopussa jo 1,3 miljoonaa henkeä.

 

HÄÄT 

Tahdon – mutta miten? Mistä valitsen

S 33, vaihtoehto 3: vihkimisen todistajien iäksi riittää 15 vuotta.

S 40, p 2, kpl 2: Siviilivihkiminen on lisääntynyt niin, että vuonna 2013 jo yli 50 % Suomen hääpareista siviilivihittiin (Helsingissä siviilivihkimiset tulivat enemmistöksi jo v 2006).

 S 40 loppuun huomautus: 1.3.2002 alkaen saivat myös suomalaiset samaa sukupuolta olevat pariskunnat virallisesti rekisteröidä parisuhteensa. Vaikka rekisteröinti erotettiin juridisesti avioliitosta, häidenviettoa asia ei ole rajoittanut, ja osa maistraateista on palvellut joustavammin kuin laki edellytti. 1.3.2017 astuu vihdoin voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki.

S 45, p 1, kpl 2: laamannin, käräjätuomarin ja henkikirjoittajan lisäksi vihkimisen on v 2007 alusta voinut toimittaa myös maistraatin päällikkö ja lokakuusta 2008 alkaen eräät muutkin maistraatin ja käräjäoikeuden tehtävään nimittämät viranhaltijat.

Esteet on tutkittava, s 43-44, tekstinkohta päivitettynä:

Niinpä nykyään myös kirkkoon kuuluva naimahaluinen voi pyytää avioesteiden tutkintaa mistä tahansa maistraatista kirkkoon kuulumattomien tavoin. Tutkintapyyntölomakkeen voi nykyään tulostaa myös internetistä ja joko viedä itse maistraattiin tai lähettää se kahden todistajan allekirjoittamana postitse. Kihlakumppanin erillisen kirjallisen suostumuksen tilalla on molempien vihittävien allekirjoittama vakuutus, ettei avioliitolle ole laissa mainittua estettä.

Mitä vihkiminen maksaa, s 45, tekstinkohta päivitettynä:

Jos vihkipaikkana on muu kuin vihkijän virkahuone, on hänen matkakulunsa tavallisesti korvattava. Virka-aikana virkapaikalla tapahtuvat vihkimiset ovat aina maksuttomia, mutta 1.5.2005 alkaen esim. viikonloppu- ja iltavihkimiset maksavat 200 € + matkakulut.

NIMENANTOJUHLA

Kummitodistus, s 93-94, tekstinkohta päivitettynä:

Todistuksen allekirjoittamisesta saadaan nimiäisiin juhlallinen ohjelmanumero ja esimerkiksi seinälle kehystettynä se muistuttaa kumpaakin osapuolta heidän erityisestä suhteestaan. Kuten esimerkiksi norjalaisilla, myös Suomen uskonnottomilla on vakiintunut kummitodistusmalli, joka löytyy Pro-Seremoniain internet-sivuilta. Käytännössä tarpeellisuutensa ovat osoittaneet myös isojen sisarusten, isovanhempien ja tilanteen mukaan muidenkin lapselle tärkeiden henkilöiden todistukset. Todistukset voi tilata valmiina tai laatia kokonaan omat, vaikkapa kuvalliset diplomit.

HAUTAJAISET

Suruliputus, s 153, tekstinkohta täydennettynä:

Kuolinpäivänä – tai suruviestin saavuttua – on tapana suruliputtaa sekä vainajan asuintalossa, syntymäkodissa ja työpaikalla että talossa jossa kuolema on tapahtunut. Suruliputuksessa lipun alareuna (katto- tai seinäsalossa lipun keskikohta) jää tangon puoliväliin. Sekä nostettaessa että laskettaessa lippu käytetään ensin kokosalossa. Hautajaispäivänä lippu nostetaan aamulla ja joko lasketaan hautajaisten jälkeen tai annetaan olla iltaan asti. Mikäli siviilihautajaiset osuvat viralliseksi liputuspäiväksi, lippu kuitenkin nostetaan tilaisuuden jälkeen kokosalkoon (kuten kirkollisten hautajaisten jälkeen on aina tapana tehdä). Hautajaisissa voidaan lisäksi käyttää järjestölippuja. (Lisätietoja Suomalaisuuden liitosta,www.suomalaisuudenliitto.fi)

Viimeinen leposija, s 156, 2 kohtaa:

S 156, p 1, kpl 1, rivi 3, tekstinkohta päivitettynä:

1.1.2004 voimaan astuneen uuden hautaustoimilain myötä seurakunnan on osoitettava hautapaikka myös kirkkoon kuulumattomalle vainajalle samaan hintaan kuin seurakunnan jäsenellekin, sillä kirkon hautausmaiden ylläpidon rahoittaa koko yhteiskunta eli kaikki veronmaksajat. 1.1.2007 alkaen seurakuntien on myös ylläpidettävä hautausmaillaan ns. tunnustuksettomia alueita. Hautapaikka evankelis-luterilaisen seurakunnan omistamalta hautausmaalta ostetaan kirkkoherranvirastosta tai seurakunnan hautatoimistosta.

S 156, p 2, alaluvun loppu, tekstinkohta päivitettynä:

Polttohaudattavien vainajien tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon. Vuodesta 1995 tuhkan sai myös sirotella vapaasti lähes mille tahansa maa-alueelle tai vesistöön. Sen sai myös säilyttää esimerkiksi kotona, vaikka käytännössä näin toimitaan hyvin harvoin. Valinnanvapaudesta huolimatta epäkohtia ei ilmennyt, vaan ihmiset kohtelevat rakkaittensa tuhkaa kunnioittavasti. Tämä ei ole estänyt kirkkoa toistuvasti vaatimasta säännösten kiristämistä, ja 1.1.2004 alkaen tuhkan sijoittelulle muualle kuin hautausmaahan edellytetään sekä alueen omistajan tai haltijan lupa että kirjallinen ilmoitus krematoriolle. Lisäksi tuhka on nyt sijoitettava lopullisesti vuoden kuluttua kuolemasta, sitä ei saa säilyttää kotona eikä sitä saa jakaa useampaan osaan esimerkiksi eri sukuhautoihin haudattavaksi.

Tilaisuuden kulku, s 170, 2 kohtaa:

S 170, kpl 3, tekstinkohta päivitettynä:

Tuhka voidaan myös säilyttää esimerkiksi myöhempää hautausta varten. Omaiset haluavat toisinaan lykätä toimitusta, kunnes tuntevat surutyönsä edenneen siihen vaiheeseen että ovat siihen valmiita. Puolisot ovat myös saattaneet sopia, että leskenkin aikanaan kuoltua heidän tuhkansa yhdistetään ja sirotellaan yhdessä tuuleen. Näin pitkän tähtäyksen suunnitelmat tosin muodollisesti estää 1.1.2004 voimaan tullut hautaustoimilaki edellyttäessään, että tuhka on sijoitettu pysyvästi jo vuoden kuluessa kuolemasta.

S 170 laatikkoon huomautus: Myös tuhkan jakaminen on Suomessa 1.1.2004 alkaen kielletty – kaikki tuhka tulee sijoittaa samaan paikkaan 1 vuoden kuluessa kuolemasta.

Suunnittelisinko oman lähtöni?, s 156-157:

Lisäys tekstiin: Marraskuusta 2004 alkaen hautajaistoivomuksensa on voinut kertoa omaisilleen myös lompakossa pidettävällä kortilla, jonka voi esim. tulostaa internetistä (www.siviilihautajaiset.fi).

Tammikuusta 2006 lähtien kortti on saatavilla myös ruotsiksi.

 

VUOTUISJUHLAT

S 199: Kirkollisia juhlapyhiä koskenut huvikielto poistui vihdoin laista, kun eduskunta 13.9.2002 äänesti poistamisen puolesta äänin 115 – 51.

S 182: Tasavallan Presidentin antamaa rukouspäivän julistusta taas ei laissa ole mainittukaan, vaan kyse on vain perinteestä. Syksyllä 2003 julistusta yritettiin ajaa myös lakitekstiin, mutta eduskunta hylkäsi esityksen perustuslain vastaisena. Presidentti on allekirjoittanut rukouspäivän julistuksen tämän jälkeenkin, mutta myös kehitystä on tapahtunut: Kun julistus ennen oli muodollisesti hallituksen päätös, jonka esitteli kulttuuriministeri, sen nyt valmistelee Suomen ekumeeninen neuvosto, ja Tasavallan Presidentti allekirjoittaa sen niin halutessaan. Lisäksi julistuksen sanamuoto on enää suunnattu vain uskonnollisille ihmisille eikä velvoita kaikkia kansalaisia.

Juhlakäsikirja

Monipuolinen käsikirja juhlanjärjestäjille: PERHEEN OMAT JUHLAT. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin.

kirja

Perheen omat juhlat kertoo, miten rakennamme onnistuneen perhejuhlan ilman kirkollisia seremonioita. Teos antaa jokaiselle juhlanjärjestäjälle tietoa, rohkaisua ja ideoita omaan ainutkertaiseen tilaisuuteensa. Sen rakenne noudattelee perheen elinkaarta parisuhteen solmimisesta lasten kasvattamiseen ja elämän päättymiseen. Viimeinen luku on varattu vuodenkierron kohokohdille kekristä aina seuraavaan sadonkorjuuseen. Jokainen luku alkaa katsauksella juhlatapojen kiehtovaan historiaan, mutta kirjaa voi halutessaan käyttää vain käytännön oppaana poimimalla siitä itselleen parhaiten sopivat ideat.

Kirjaa on saatavissa sekä kirjastoista että Pro-Seremoniain verkkokaupasta. Halutessasi saat kirjasi varustettuna tekijän nimikirjoituksella.

Jos olet jonkin Pro-Seremoniain taustajärjestön jäsen, muista kysyä järjestöltäsi alennuskoodi, jolla saat kirjasi vielä edullisempaan hintaan. Tämä edellyttää että olet maksanut ko. yhdistyksen jäsenmaksun.

Kirjan päivityslehti

Perheen omat juhlat -käsikirjan julkaisemisen jälkeen on muutama laki ehtinyt muuttua. Kirja pysyy silti ajan tasalla, koska tekijän laatima päivityslehti liitetään jokaiseen tilattuun kirjaan, ja uusimman version voi tästä linkistä tulostaa itse.

Nimeketiedot:

PERHEEN OMAT JUHLAT

Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin

Anneli Aurejärvi-Karjalainen

WSOY 1999

ISBN 951-0-23761-2

Kirjastoluokitus 49.262

 

Taustajärjestöt

Pro-Seremoniat (Prometheus-seremoniat Oy) on voittoa tavoittelematon palvelukeskus, jonka perustajiin kuuluvat Vapaa-ajattelijain liitto ry, Prometheus-leirin tuki ry ja Suomen Humanistiliitto ry. Näiden siviilijärjestöjen tavoitteena on Pro-Seremoniain avulla edistää yhteiskunnan kehittymistä kohti moniarvoisuutta, tasa-arvoa ja suvaitsevuutta sekä saada uskontoihin sitoutumattomasta elämäntavasta tasavertainen, yleisesti hyväksytty vaihtoehto. Pro-Seremoniat perustettiin keväällä 1999.

Prometheus-leirin tuki ry
Aurorankatu 13, 00100 Helsinki
http://www.protu.fi/
protu@protu.fi
Puh. (09) 4368 5270

Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumattomia ”aikuistumisleirejä” 14-15-vuotiaille nuorille. Prometheus-leirit ovat avoimia kaikille peruskoulun 8. luokan käyneille nuorille katsomuksista riippumatta. Prometheus-leirin tuki ry:n jäsenet perheineen ovat etusijalla leirejä täytettäessä, mutta kaikille halukkaille on toistaiseksi pystytty järjestämään leiripaikka. Det finns även svenskspråkiga läger.
Prometheus-leiri kestää reilun viikon, yleensä sunnuntaista sunnuntaihin. Leiri päättyy juhlaan, johon nuorten perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät osallistuvat kutsuvieraina. Leirin jälkeen yhä useammalla perheellä on tapana pitää vielä kotona oma juhlatilaisuus.

Suomen Humanistiliitto ry
PL 793, 00101 Helsinki
http://www.humanistiliitto.fi/
info@humanistiliitto.fi

Humanistiliitto edistää vapaata keskustelua ja maailmankatsomuksellista pohdintaa ja tuo samalla esille uskontokuntiin sitoutumattomien kannan. Liitto pyrkii edistämään katsomuksellista tasa-arvoa ja tuomaan esille humanistista tapakulttuuria. Humanistit ovat suvaitsevaisia, ihmisyyttä kunnioittavia, kriittisiä ja keskustelulle avoimia. Kansainväliselle humanistiliikkeelle ja myös Suomen humanisteille ovat tärkeitä ihmisen arvo ja vastuu: humanisti uskoo elämään ennen kuolemaa. Liitto julkaisee Humanisti-lehteä.

Vapaa-ajattelijain liitto ry
Neljäs linja 1, 00530 Helsinki
www.vapaa-ajattelijat.fi/
val@vapaa-ajattelijat.fi
Puh. 050 468 5332 ja 0453452365

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö. Liitossa on yli 20 jäsenyhdistystä eri puolilla maata. Kymmenellä vapaa-ajattelijayhdistyksellä on uskonnoton hautausmaa. Liiton aatteellinen tavoite on tiedepohjaisen maailmankuvan ja rationaalisen tietokäsityksen levittäminen. Vapaa-ajattelijat nojaavat humanistiseen etiikkaan. Liiton yhteiskunnallinen päätavoite on valtion ja kirkon erottaminen toisistaan, ihmisten yhdenvertainen kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta sekä ajatusten ja katsomusten vapauden toteuttaminen. Liitto julkaisee Vapaa Ajattelija -lehteä ja ylläpitää nettisivuja www.vapaa-ajattelijat.fi.

Helsingin Seudun Vapaa-ajattelijat ry
Neljäs linja 1, 00530 Helsinki
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/

Helsingin Seudun Vapaa-ajattelijat on Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistys.
Yhdistykseen jäsenistö on lähinnä Helsingistä ja sen ympäristökunnista.
Yhdistys julkaisee Uskomaton-lehteä.

Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Yliopistonkatu 58 B (6. kerros), 33100 Tampere
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi
yhdistys@tampere.vapaa-ajattelijat.fi
Puh. 045 130 3837
Tampereen vapaa-ajattelijat on Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistys, jonka toimialueena on Pirkanmaa.

Virvon varvon tuoreeks terveeks

Virpomisoksat
Pääsiäisen kuumin puheenaihe lienee erityisesti tänä vuonna palmusunnuntain virpovat pikkunoidat. Trulliksi pukeutuneena kiertely oli jo viime vuosisadoilla suosittua lastenperinnettä Länsi-Suomessa. Sotien jälkeen pikkutrullit ryhtyivät itäisen tavan mukaan virpomaan, ja 1980-luvulla tästä syntyi muoti-ilmiö. Ortodoksisen siunaamisen ja luterilaisen noitauskon yhdistymistä maalliseksi lastenperinteeksi on paheksuttu milloin milläkin perusteella. Kuitenkin kyseessä on vain oman aikamme esimerkki perinteiden muuntumisesta. Suomessa on itäisiä ja läntisiä tapoja yhdistelty aina. Virpojanoidissa tulee esiin myös yleinen ilmiö, miten alunperin aikuisten vakavasti ottamat uskomukset säilyvät jälkipolville lasten leikkiperinteessä.

Historiaton näkökulma sallii päivitellä, miten hartaasta virpomisesta on sen lastenperinteeksi siirtymisen myötä tullut rahan tai makeisten kerjuuta. Olisi syytä muistaa, että virpominen oli vuosisadan alussa katoamassa ja sen säilyttämiseksi tarvittiin aktiivisia elvytystoimia. Virpomistyylikin vaihteli hartaudesta naljailuun jo sata vuotta sitten. Aikuiset virpojat saatettiin palkita viinaryypyllä. Lapset puolestaan pettyivät, ellei heidän saamansa muna ollut suklaata ja kyllin iso sisältääkseen sormuksen. Kerjuunkin tunnuspiirteet täyttyivät selvästi paremmin kuin nykyään, sillä etenkin luterilaisilla oli tapana, että vähäosaiset kiersivät virpomassa varakkaita.

Paheksuttavin nykyperinteeseen liittyvä piirre lieneekin tapa nimittää kerjäämiseksi leikkiä, jonka eteen lapset (ja heidän äitinsä) ovat nähneet paljon vaivaa: keränneet ja koristelleet pajunvitsoja, opetelleet virpomalorun tai pari ja sonnustautuneet rooliasuun. Pieni suklaamuna on kerrassaan asiallinen vaihdon väline leikissä, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Suomalaisen virpomisesta kieltäytyjän ei näet tarvitse pelätä kepposia, joilla USA:ssa vähän isommat mutta yhtä makeannälkäiset Halloween-kummajaiset kohteitaan uhkaavat.

Perheen omat juhlat -juhlakäsikirja avaa kiinnostavalla tavalla vuoodenkierron juhlien merkitystä ja historiaa. Yllä oleva on lyhyt ote kirjan sisällöstä pääsiäisen kohdalta -lisää voit lukea itse kirjasta! Tilaa omasi tästä

Häät

Avioliitto on yleismaailmallinen ilmiö, vaikka avioliittokäsitykset ovat melkoisestikin vaihdelleet kulttuurista toiseen. Ja koska naimisiinmeno on merkittävä askel sekä pariskunnalle itselleen että heidän läheisilleen, on sitä aina myös haluttu juhlia arvoisellaan tavalla. Aikojen saatossa tavat ovat muuttuneet kovastikin, mutta perinteet ovat aina olleet tärkeitä. Suuri osa meille tutuista häätavoista periytyy hyvin kaukaa, ajalta ennen kristinuskoa, kun taas jotkut ikivanhoilta tuntuvat traditiot ovatkin yllättävän uusia, ehkä vain muutaman vuosikymmenen takaa.

photo-1458841530207-ed6fca2b8c6e

Siviilitavalla avioituminen antaa vihkiseremonian suhteen enemmän joustovaraa ja tilaa myös persoonallisille ratkaisuille kuin kirkollinen toimitus, joka on aina jumalanpalvelus. Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Koska vihkiseremoniaan liittyvät tavat sormuksesta riisinheittoon ovat alkuperältään ei-kristillisiä, ne ovat selityksittä myös uskonnottoman morsiusparin käytettävissä. Paikkavaihtoehtojakin on rajattomasti – maistraatti on niistä vain yksi. Hääjuhla puolestaan on vanhastaankin täysin maallista perinnettä, joten sen järjestämiseen vihkiseremonian uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei vaikuta lainkaan.

Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:

  1. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
    Hääjuhla välittömästi tämän jälkeen joko samassa paikassa tai muissa tiloissa.
  2. Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
    Hääjuhla välittömästi vihkimisen jälkeen muissa tiloissa.
  3. Vihkiminen vain muutaman todistajan läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.
    Hääjuhla milloin tahansa vihkimisen jälkeen: samana iltana, viikonloppuna, seuraavana kesänä…

Milloin ainakin toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, voidaan siviilivihkimisen jälkeen saada avioliitolle kirkollinen siunaus. Tämä ei kuitenkaan sovellu katsomukseltaan uskonnottomien parien juhlamielen kohottajaksi, sillä toimituksen vapaaehtoisuus vain korostaa sen uskonnollisuutta – jota muutenkin on yhtä paljon kuin varsinaisessa vihkitoimituksessa.

Jos siviiliseremonian lisäksi halutaan erillinen, juhlavampi hääseremonia, se kannattaa järjestää vihkiparin todellisia ajatuksia (esimerkiksi humanistisia arvoja) heijastavaksi. Tämä epävirallinen seremonia sopii mainiosti järjestettäväksi hääjuhlan yhteydessä, joko erillään lainvoimaisesta vihkimisestä (yllä vaihtoehto 3) tai sen päätteeksi (vaihtoehto 1). Toteutus hoituu joko suvun ja ystäväpiirin voimin, esimerkiksi Perheen omat juhlat -kirjaa apuna käyttäen, tai puhujapalvelun avulla.

Vihkimisen paikka ja aika

Mitä vihkipaikkaan tulee, siviilivihkitoimitusta ei suinkaan tarvitse suorittaa maistraatissa. Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole lailla rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä. Ellei kotipaikkakunnalla onnistaisikaan, kannattaa etsiä kauempaa. Palvelutaso vaihtelee virastoittain huomattavasti.

Osaksi tästä syystä on yhä varsin tavallista, että vihkiminen toimitetaan muutaman todistajan läsnäollessa maistraatissa, minkä jälkeen varsinaiset häät pidetään jossain muualla, ehkei edes samana päivänä. Yhteiskuntakin on herännyt vastaamaan kysyntään, ja uusimmissa maistraateissa alkaa olla juhlavia vihkihuoneita. Ne eivät tosin ole kovin tilavia: harvoin niihin mahtuu enemmän kuin 10-20 henkeä. Käräjäoikeuden istuntosaliin sen sijaan saattaa sopia yli 50 tai jopa 100 hengen hääseurue. Virastovihkimisissäkin on yleensä ”talon puolesta” kynttilöitä ja kukkia, ja itsekin voi tiloja jonkin verran koristella.

Valtaosa maistraatin ulkopuolisista siviilivihkiäisistä pidetään ikivanhan perinteen mukaisesti kotona, jos vain tilat sallivat. Suurten häiden tultua muotiin tunnelmalliset ravintolat, komeat pitokartanot ja muut maalaukselliset ympäristöt ovat kasvattaneet suosiotaan. Silloin, kun pari päätyy valitsemaan vihkimiselleen epätavallisemmat puitteet, kyseessä on yleensä paikka, jolla on heille erityistä henkilökohtaista merkitystä. Miljöön halutaan osaltaan korostavan tapahtuman ainutlaatuisuutta ja tekevän siitä unohtumattoman. Pelkän romanttisuuden perusteella paikkaa ei silti voi valita, vaan käytännön seikat ratkaisevat. Onko tila ylipäätään käytettävissä, millaiset ovat kulkuyhteydet, mahtuuko sinne koko hääseurue ja pystyvätkö kaikki esteettä seuraamaan tapahtumia? Entä jos alkaa sataa?

Vihkijän rooli

Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, joten ilman lisäohjelmaa toimitus on ohi ennen kuin osa hääväestä ehtii huomata sen alkaneenkaan. Siksi monilla vihkijöillä onkin tapana pidentää seremoniaa pienellä, tilanteeseen sopivalla puheella tai runolla. Jotkut vihkijät pitävät puheen jopa ilman eri pyyntöä, toiset vain vihkiparin toivomuksesta, kun taas toiset pitäytyvät aina pelkkään vihkikaavaan. Muut puheet hoidetaan tällöin joko omin väin – puhua voivat esimerkiksi morsiusparin vanhemmat, isovanhemmat, kaaso tai puhemies – tai hankitaan paikalle ammattimainen juhlapuhuja. Toimitukseen voidaan luontevasti liittää myös musiikkiesitys. Mikään ei liioin estä morsiusparia ottamasta aktiivista roolia ja lausumasta toisilleen itse muotoilemaansa avioliittolupausta.

Vihkijän asu

Siviilihäissä miesvihkijä pukeutuu tavallisesti tummaan pukuun, naispuolinen jakkupukuun tai leninkiin. Lisäksi useissa maistraateissa on käytettävissä myös erityinen, juhlava vihkikaapu tai -viitta. Erikoisasuja vaativiin teemahäihinkin saattaa vihkijän saada juoneen mukaan.

Vihkijän hankinta

Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Heidät tavoittaa mistä tahansa Suomen maistraatista tai käräjäoikeudesta. Toisin kuin usein luullaan, merikapteenit eivät saa Suomessa vihkiä, joten aalloilla avioituakseen on vihkijä tuotava maista. Vihkitoimitus vihkijän virka-aikana ja virkapaikalla suoritettuna on aina maksuton. Sen sijaan esim. viikonloppu- ja iltavihkimisistä on toukokuusta 2005 alkaen peritty hääparilta 200 euroa plus matkakulut. Lainmuutoksen tarkoituksena oli lisätä palvelun saatavuutta, joskin käytännössä sen vaikutus näyttää toistaiseksi jääneen vähäiseksi. Palvelualttius vaihtelee virastoittain huomattavasti. Mitä parempaa palvelua haluaa, sen pidempään puhelinsoittokierrokseen kannattaa varautua. Sinnikkyys palkitaan!

Siviilivihkikaava itsessään on varsin lyhyt ja pelkistetty, joten sellaisenaan siitä selviää parissa minuutissa. Milloin naimisiin halutaan juhlavammin, toimitukseen kannattaa liittää muita elementtejä: pidempi ja henkilökohtaisempi puhe, musiikkia, runoja, ehkä vihkiparin omat sanat esimerkiksi sormusta pujotettaessa. Vihkisormus on vapaaehtoinen kuten kirkollisessakin vihkimisessä, ja mikäli se jätetään pois, toimitus lyhenee entisestään. Toisaalta sormus voidaan myös korvata jollakin muulla korulla tai symbolilla. Useimmat morsiusparit haluavat kuitenkin noudattaa sormusperinnettä. Morsiamen lisäksi tai asemesta voidaan hyvin ”rengastaa” myös sulhanen.

Vihkiseremonian kulku

Luonteva, esteettisesti tyydyttävä vihkiseremonia rakentuu esimerkiksi alla olevalla tavalla. Laillisesti riittävät kohdat 4 ja 8 yksinään, mutta esteettinen vähimmäisvaatimus myös kaikkia muodollisuuksia vierastaville pareille olisi sisällyttää seremoniaan lisäksi ainakin kohta 2 ja jotakin kohdasta 5.

  1. Morsiusparin (tai morsiamen) sisääntulo musiikin soidessa
  2. Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
  3. Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms.
  4. Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
  5. Symboliikkaa: sormusseremonia (tai vastaava), suudelma tms.
  6. Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa
  7. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle).
  8. Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
  9. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.

Vihkisormus

Vihkisormus on lainaa antiikin roomalaisilta, joille se oli täysin maallinen tapa. Sormuksen ”pakanallisen” alkuperän takia sen kristillistä käyttöä ovat vastustaneet esimerkiksi Englannin puritaanit, Yhdysvaltain kveekarit sekä mormonit.

Todistajat

Vihkitoimitukseen tarvitaan vähintään kaksi 15 vuotta täyttänyttä todistajaa. He saavat olla morsiusparin lähisukulaisia tai vaikkapa maistraatin henkilökuntaa.

Parisuhteen rekisteröiminen

1.3.2002 alkaen myös samaa sukupuolta olevat saavat virallistaa parisuhteensa. Estetutkinta ja virallistava viranomainen ovat samat kuin siviiliavioliitossa, mutta vihkikaavaa ’tahdotko’-kysymyksineen ei periaatteessa käytetä, vaan virallinen toimitus käsittää vain rekisteröintipaperin allekirjoittamisen. Rajoitus ei kuitenkaan toki estä sen enempää viranomaisia palvelemasta pariskuntaa paremminkin – sillä tavalla kuin he itse toivovat – kuin heitä itseään järjestämästä omaa tärkeää päiväänsä juuri sellaiseksi kuin haluavat. Pro-Seremoniain neuvonta-, puhuja- ja muusikkopalvelu samoin kuin todistukset ja käsikirja ovat luonnollisesti myös nais- ja miesparien käytettävissä.

Hautajaiset

Meistä jokaisen elämä päättyy kerran. Siviilihautajaisissa omaisilla on vapaus suunnitella jäähyväisseremonia eli saattohetki haluamallaan tavalla, tietenkin vainajaa kunnioittaen. Kenties hän on itsekin kertonut toiveitaan viimeisestä hyvästijätöstä. Neuvoja uskonnottoman surujuhlan suunnitteluun ja apua sen toteutukseen saa tarvittaessa Pro-Seremonioilta. Myös Perheen omat juhlat -kirja on avuksi. Tiedon lisäksi tarjoamme toiminta-alueellamme pidettäviin siviilihautajaisiin ammattimaista puhuja- ja muusikkopalvelua. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme ovat hautaustoimistot, joiden puoleen useimmat omaiset kääntyvät. Myös seurakuntien kanssa yhteistyö on sujunut hyvin; Pro-Seremoniain puhujat hyväksytään jopa sellaisiin kappeleihin, joissa siviiliseremonioita ei muuten sallita.

puhujat

Hautajaiset ovat yhteisnimitys kokonaisuudelle, joka tavallisesti muodostuu saattohetkestä ja muistotilaisuudesta. Kirkollisen hautaustoimituksen jumalanpalvelusluonteen takia vapaampi ohjelma, se musiikkivalintoja myöten vainajan näköinen, on ollut pakko siirtää erilliseen muistotilaisuuteen. Siviilihautajaisiin ei tarvitse sisällyttää mitään vain tavan vuoksi, vaan kaikki tapahtuu ihmisten itsensä ehdoilla. Silloin, kun tilaisuus aidosti kunnioittaa vainajan elämää, se on myös omaisille lohdullisin.

Seremonian kulku

Siviilihautajaisissa ei ole pakollista kaavaa, vaan ne voidaan monin eri tavoin rakentaa heijastamaan vainajan persoonallisuutta ja sitä merkitystä, joka hänen elämällään on hänen läheisilleen ollut.

Usein hautajaiset järjestetään kaksiosaisina: ensin saattohetki kappelissa arkun äärellä ja heti sen jälkeen muistotilaisuus tarjoiluineen muualla. Uurnanlaskuun viikon tai parin kuluttua osallistuvat ehkä vain lähiomaiset. Toinen tapa on saattaa vainaja tuhkattavaksi lähimpien kesken ja viettää varsinaiset hautajaiset muistotilaisuuksineen vasta uurnan läsnäollessa.

Pidettiinpä saattohetki kappelissa, kotona, pitokartanossa, avomerellä tai vaikkapa omenapuun alla, siihen sisältyy yleensä musiikkia, puhe tai useitakin, kukkasia ja kynttilöitä sekä paljon tunnetta. Mitä henkilökohtaisempi ja lämpimämpi itse hautausseremonia on ollut, sen vähemmän paineita kohdistuu muistotilaisuuden ohjelman järjestämiseen.

Kappelissa pidettynä saattohetki noudattaa yleensä totunnaista muotoa myös rakenteeltaan. Tavallisin ja usein luontevin – mutta ei millään tavoin pakollinen – järjestys on nykyään:

  1. alkusoitto (yleensä uruilla)
  2. saattoväen kukkatervehdykset
  3. musiikkikappale (instrumentaalimusiikkia tai yksin-, yhteis- tai kuorolaulua)
  4. saattopuhe
  5. musiikkikappale (ks. edellä)
  6. loppusoitto (yleensä uruilla)

Jos taas tilaisuus pidetään muualla tai saattoväki kokoontuu vasta uurnanlaskuun, vaihtelua esiintyy enemmän.

Joillakin paikkakunnilla hautausmaan ja kappelin omistava seurakunta ei luovuta kappeliaan muihin kuin kirkollisiin hautajaisiin. Tällöin siviilihautajaisten saattohetki pidetään tavallisesti haudalla ja seremonia on olosuhteiden pakosta suunniteltava lyhyemmäksi. Usein musiikki ja pitemmät puheet esitetään vasta muistotilaisuudessa.

Päätöksenteko oli yksinkertaisempaa silloin, kun hautaus oli pakko toimittaa kirkollisen kaavan ja vainajan sosiaalisen statuksen mukaan. Moniarvoisessa yhteiskunnassa asiat eivät ole itsestään selviä. Miten toimitaan, jos vainaja oli uskonnoton, leski luterilainen, joku lapsista jehovan todistaja ja lähimmät ystävät muslimeja? Tarvitaan hautajaiset, joissa kunnioitetaan sekä vainajan ajatuksia että saattoväen oikeutta surra häntä ja ilmaista kaipauksensa omalla tavallaan. Tällainen ketään syrjimätön tilaisuus on mahdollista rakentaa vain ei-kirkollisesti, siviilitavalla. Siviiliseremonia ei kokonaan uskonnottomanakaan sulje pois muita katsomuksia, mutta siihen voidaan niin haluttaessa myös sisällyttää uskonnollisia aineksia.

Yksinkertaisinkin hautausseremonia koostuu useista elementeistä, joita meidän kulttuurissamme ovat tavallisesti kappelimiljöö symboleineen, kukin koristeltu arkku katafalkilla; saattoväen rooli (arvokas pukeutuminen, kukkienlasku, surun ilmaukset); tilaisuudessa esitetty musiikki sekä – viimeisenä vaan ei vähäisimpänä – saattopuhe. Ei ole yhdentekevää, millaisilla sanoilla yksi kokonainen ihmiselämä ja sen päättyminen kuitataan. Kannattaa vakavasti pohtia, kunnioittaako suunniteltu seremonia vainajaa – hänen elämäänsä, ihmisarvoaan ja itsemääräämisoikeuttaan – ja auttaako se niitä, jotka jäivät häntä kaipaamaan.

Viimeinen leposija

Suurin osa vainajista, myös tuhkatuista, saa viimeisen leposijansa hautausmaalta. Suomen hautausmaista lähes kaikki ovat yhä evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa. Hautapaikan saadakseen ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä käyttää sen seremonioita, vaan seurakuntien on luovutettava hautapaikka kaikille kunnassa asuville. Seurakunnat ilmoittavat käyttävänsä hautausmaiden ylläpitoon yrityksiltä perittyä yhteisöveroa, jonka tuotto kirkolle vuosittain on noin 100 miljoonaa euroa. Tästä kuitenkin vain noin 50 miljoonaa euroa kuluu hautausmaiden ylläpitoon.

Vuoden 2004 alussa voimaan astunut hautaustoimilaki määrää seurakunnat tarjoamaan hautapaikat samaan hintaan kaikille, jäsenyyteen katsomatta. Vuodesta 2007 alkaen laki velvoittaa seurakuntia ylläpitämään omilla hautausmaillaan myös ns. tunnustuksettomia hauta-alueita ei-kristittyjen käyttöön. Seurakuntien hautausmailta hautapaikan myy kirkkoherranvirasto tai seurakunnan hautatoimisto.

Uskonnonvapautta korostavat katsomusyhteisöt ovat jo vuosikymmenet kannattaneet kaikille avoimia, tunnustuksettomia, kunnallisia hautausmaita. Kunnallisia hautausmaita on toistaiseksi vain Turussa ja Kauniaisissa, joskaan ne eivät ole tunnustuksettomia: Kauniaisten hautausmaa on vihitty luterilaiseksi, ja Turun hautausmaa taas luovuttaa hautapaikkoja vain muslimeille. Helsinki on kuitenkin perustamassa tunnustuksetonta uurnahautausmaata ja muistolehtoa Viikkiin sekä tuhkan sirottelupaikkaa Lonnan saarelle.

Vapaa-ajattelijayhdistykset puolestaan ylläpitävät tätä nykyä kymmenkuntaa hautausmaata, joiden sijaintipaikkakunnat ovat Forssa, Kajaani, Karkkila, Kemi, Kolari, Kotka, Kuusankoski, Raahe, Siikainen ja Vaasa. Nämä hautausmaat ovat kaikille avoimia, ja hautapaikka niillä on huomattavasti halvempi kuin yleensä seurakuntien hautausmailla. Joitakin siviilihautausmaita on myös muiden yhteisöjen ja yksityisten hallussa. Enon kunnassa on osakeyhtiön ylläpitämä uurnahautausmaa. Yksityisen arkkuhautausmaan tai -hautapaikan voi tietyin edellytyksin perustaa kuka tahansa esimerkiksi sukutilalle. Lupa tähän haetaan lääninhallitukselta.

Polttohautauksessa tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon. Lisäksi tuhkan saa sirotella erityisten muistolehtojen lisäksi luontoon – esimerkiksi metsään, tunturille tai vesistöön – mutta 1.1.2004 alkaen tähän on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa, ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Uusi hautaustoimilaki vaatii myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, ja ettei sitä saa jakaa useampaan osaan (esimerkiksi haudattavaksi eri paikkakunnilla sijaitseviin perhehautoihin).

Suomen krematoriot ovat seurakuntien omistuksessa lukuun ottamatta vanhinta ja perinteikkäintä, yksityisen säätiön ylläpitämää krematoriota Helsingin Hietaniemessä. Sen yhteydessä sijaitseva kaunis kappeli soveltuu sisustukseltaan neutraalina hyvin siviilihautajaisiin. Krematorion osoite on Hietaniemenkatu 27 ja puhelinnumero (09) 444 088, Krematoriosäätiön kanslian puhelin (09) 605 913. Myös seurakuntien kappelit ovat yleensä käytettävissä siviilihautajaisiin, samoin kirkot silloin kun hautausmaan yhteydessä ei ole kappelia.

Tahdon siviilihautajaiset -kortti

Lompakossa pidettävällä kortilla voit kertoa omaisille, että toivot itsellesi siviilihautajaiset kirkollisen seremonian asemesta. Korttia voi myös täydentää täsmällisemmillä ohjeilla, joita säilytetään turvallisessa paikassa. Katso lisätietoja osoitteesta www.siviilihautajaiset.fi.

Nimiäiset

Vuonna 2015 jo yli 16 000 (30%) suomalaislasta sai nimensä ilman kirkollista kastetta, helsinkiläisvauvoista jo yli puolet. Nimenantojuhlassa eli nimiäisissä lapsi liitetään symbolisesti perheeseensä, sukuunsa, ystäväpiiriin ja koko ihmiskuntaan.

nimiaiset

Pakollista kaavaa juhlalle ei ole, vaan tilaisuus voidaan rakentaa niin romanttisen röyhelöiseksi, arvokkaan viralliseksi tai hilpeän leikkimieliseksi kuin perhe haluaa. Kastekummien asemesta lapselle voidaan nimetä siviilikummi(t), joille tietenkin annetaan kaunis kummitodistus, joista yksi kappale jää lapselle itselleen. Lämpimiä sanoja, sulosäveliä, kukkaseppeleitä ja kynttilöitä, isojen sisarusten lupauksia tai nimikkopuun istutusta – siinäpä monien unohtumattomien nimiäisten aineksia… Tietoa ja apua juhlan järjestämiseen saa palvelukeskus Pro-Seremonioilta sekä käsikirjasta Perheen omat juhlat.

Palvelualueemme

Suurin osa suomalaisista uskonnottomista asuu pääkaupunkiseudulla, ja sama pätee myös puhujiimme ja muusikoihimme.

Pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa pidettäviin tilaisuuksiin löytyy puhuja lähes aina. Tampereen ja Lahden seudulla puhujia on toistaiseksi vähemmän, ja lisäksi yksittäisiä puhujia asuu muutamilla muilla paikkakunnilla.

Kun juhlatilaisuus pidetään esiintyjän omalla toiminta-alueella, matkakulut sisältyvät perusveloitukseen (Palveluhinnastomme). Useat puhujistamme ovat valmiita tarvittaessa lähtemään myös oman toiminta-alueensa ulkopuolelle, jolloin perusveloituksen lisäksi tulee matkakuluja, mahdollisesti myös lisätyötunteja.TutusT

Kummitodistus kummille tai kummipariskunnalle

Kummitodistus jää muistuttamaan kummeja annetuista kummilupauksista. Jokaiselle yksittäiselle kummille tilataan oma todistus; jos kummeissa on pariskuntia, joille halutaan todistus yhteisenä, pariskunnan nimet kirjoitetaan samalle viivalle. (Mahdollista on myös tehdä kummallekin osapuolelle oma todistus, mutta laittaa ne yhteiseen kanteen.) Kummitodistuksesta tehdään aina lapselle oma kappale, jossa on kaikkien kummien nimet ja allekirjoitukset ja jokaiselle yksittäiselle kummille tai kummipariskunnalle tilataan oma todistus. Muista tilata lapsen kappale alla olevasta linkistä.

Tätä tuotetta ei voi tilata ilman Lapsen todistustilauksen perustietoja eikä ilman Kummitodistusta lapselle itselleen Mukavinta on tietysti saada todistus omalla äidinkielellään. Kaikki todistustekstimme ovat saatavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja jo monilla muillakin länsimaista merkistöä käyttävillä kielillä (ja mitä vielä puuttuukin, saadaan onnistumaan yhteistyössä vanhempien kanssa ­- siten on tähänastinenkin kielivalikoimamme syntynyt!). Mikäli jokin asia pohdituttaa, ota jo ennen tilauksen tekemistä yhteyttä toimistoomme sähköpostitse: posti@pro-seremoniat.fi tai puhelimitse: 050 590 4390.

Todistus on tilauksesta valmistettava tuote, joka valmistetaan asiakkaan antamien tietojen perusteella. Tuotteella ei ole niin ollen palautus- tai vaihto-oikeutta muulloin kuin valmistajan virheestä johtuvista syistä.